Kuvittelepa, että olet makkaratehtaan johtaja ja perustaja. Tehtaasi on tehokas ja nykyaikainen. Se syytää ulos tavaraa, tasaisella vauhdilla ja enenevin määrin, koska markkinat kasvaa koko ajan, eikä kunnon kilpailijoita löydy. Vaikka valmistusprosessit ovat mahdollisimman automatisoituneet ja koneellistettu, tarvitset siitä huolimatta uskollisia työntekijöitä. Liukuhihnalla olevat makkarat liikkuvat, kutakuinkin ajatuksesi voimalla kohti loppupäässä olevaa paketoimista, mistä ne myöhemmin päätyvät maailmalle muitten hyötykäyttöön. Sinä olet taitava johtaja, itse asiassa täydellinen. Sinulla on myös hyvä maine ja sinusta sanotaan laajoissa piireissä, ettei kukaan pysty tekemään niin hyviä makkaroita kuin sinä. Sinua jumaloidaan ja kättesi teot näkyvät kaikkialla. Ilman sinua ei olisi olemassa hyviä makkaroita. Olet ne aivot, jotka pisti kaiken liikkeelle. Samalla sinä toivot hartaasti, että työntekijät hoitavat hommansa niin kuin pitäisi, että asiat menee kuten tähänkin päivään mennessä. Toivot etteivät alaiset alkaisi kapinoimaan. Kaikki näyttää hyvältä, työntekijät eivät napise ja he pysyvät tyytyväisinä. Turvallisuus- ja hygieniamääräyksiä ei koskaan rikota. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki muuttui, yhdessä ainoassa päivässä, eikä muutoksella näyttänyt olevan loppua. Syntyi kapina. Määräyksiä alettiin rikkomaan. Alkoi ilmetä välinpitämättömyydestä johtuvia huolimattomuusvirheitä. Makkaroitten maku ja koostumus muuttui. Joku höhlä oksensi omat oksennuksensa suoraan lihakattilaan, ja aivan tahallaan, viis veisaten annetuista säännöistä. Joku toinen jätti ilkeyksissään päähineensä pois ja pian makkaramössön keskelle hävisi muutama hiuslisäke hänen hilseilevästä, kaljuuntuvasta päälaestaan. Hygieniamääräyksiä rikottiin räikeästi ja maailmalle joutuneet makkarat eivät enää olleet entisen veroiset. Työntekijät alkoivat soveltaa omaa tahtoaan ja tekivät omia reseptejään, joten koko hommasta tulikin pelkkää läskipannukakkua. Tehtaan alasajo oli vääjäämätön. Halusit johtajana viimeiseen asti pitää kiinni entisistä työntekijöistäsi, koska kaikesta huolimatta pidit heistä kovasti. Halusit odottaa, että jospa he vielä tekisivät mielenmuutoksen, jotta kaikki voisi muuttua entisenlaiseksi. Halusit antaa heille vielä mahdollisuuden. Jos tästä ei tule mitään, perustaisit uuden tehtaan myöhemmin, sitten kun vanha on purettu. Ja ne työntekijät jotka ovat osoittaneet sinulle uskollisuutta, he tulisivat olemaan työntekijöinä myös uudessa tehtaassa, kuitenkin aivan uudenlaisessa asemassa. He tulisivat olemaan osaomistajia. Nyt herääkin vakava kysymys: Kuka valmisti epäonnistuneet makkarat? Oliko se sinä, vai kapinoitsevat työntekijät? Ja kuka on syyllinen? Koska olit johtajana se henkilö, jolla oli suurin valta, ja se, jonka puoleen kaikki kääntyivät kun tuli ongelmia, niin olit myös viimekädessä se henkilö, joka sai syyt niskoilleen, siitä että makkarat olivat epäonnistuneet. Tämä ei tietenkään ollut oikeudenmukaista, koska vika ei loppujen lopuksi ollut sinun. Sinä kaduit perustaneesi makkaratehtaan ja tulit sydämessäsi murheelliseksi. Mutta ei auttanut. Näin nyt vain kävi, että muutaman ihmisen tottelemattomuus vaikutti koko laitoksen alasajoon. Muutaman tottelemattomuus vaikutti kaikkeen; sinuun, syyttömiin työntekijöihin ja jopa makkaroihin.

 17.07.2005 Petri Sorvali, www.vapauteen.com

 Vähäinenkin hapatus oli hapattanut koko taikinan (1Kor.5:6).

Älä kysy miksi kirjoitin tämän epätäydellisen kertomuksen. Minä viheliäinen ihminen taisin huomata, että vertauksien väsääminen ei olekaan niin helppoa. Silti Jeesus ei puhunutkaan koskaan kansalle ilman vertauksia, paitsi opetuslapsilleen, joille Hän myöhemmin aina selitti ne kohdat, joita  eivät ymmärtäneet. Vertauksien väsäämiseen tarvitaan jumalallista viisautta, etenkin silloin kun on kysymys hengellisistä asioista. Jeesus onnistui vertauksissaan täydellisesti. Kukaan ei ollut koskaan puhunut niin kuin Hän, eikä tule koskaan puhumaan niin kuin Hän. Hän oli asiassaan todellinen Mestari. Jopa kansakin ihmetteli, Hänen sanojaan, puhuen näin keskenään: ”Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?” (Mat.13:54). Sanotaan että kansa oli hämmästyksissään, hänen opetuksestansa, ”…sillä hän opetti niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin kirjanoppineet” (Mark1:22).

He ”…ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät” (Luuk.4:22).