PALJASTUKSIA

RAAMATULLISEN VESIKASTEEN JA KIRKON

LAPSIKASTEEN EROAVAISUUKSISTA,

SEKÄ MUUTAMA SANA PERISYNNISTÄ

Vesikasteen merkitys on symbolinen ja tunnustuksellinen

 Jos olet antanut elämäsi Jeesukselle, niin sinun on hyvä antaa kastattaa itsesi. Jeesus kävi myöskin kasteella. Hän teki sen meille esikuvaksi, ei siksi, että Hän olisi tarvinnut sitä. Mutta yhtälailla kuin meille kristityillekin, sillä oli myös Jeesukselle symbolinen merkitys. Kun Hän kävi kasteella, se kuvasti sitä, että Hän halusi jättää entisen elämänsä puuseppänä, ja vihdoin, kolmenkymmenen vuoden odottelun jälkeen, astua uuteen tehtävään, täyttämään Isän Jumalan tahdon. Hän hautasi entisen elämänsä Jordan-virtaan Johannes Kastajan avustamana. Kun me kristityt menemme kasteelle, se on symbolina meille, ja osoituksena Jumalalle -  ja ihmisille jotka sen todistavat - siitä,  että olemme kuolleet maailmalle ja sen viettelyksille, että me haluamme haudata vanhan syntisen elämämme noustaksemme uuteen elämään. Koska kasteella on symbolinen merkitys, ja  vesi ei itsessään pese meidän syntejämme pois, vaan ainoastaan Jeesuksen veri, niin ei myöskään kastetoimitus voi ketään pelastaa .

Kastevesi ei pese syntejä

 Uuden elämän me olemme jo saaneet, ENNEN kasteellemenoa, silloin kun olemme tunnustaneet syntimme ja Jeesuksen Herraksemme. Olemme jo tulleet Jumalan omiksi ennen kasteellemenoa. Raamattu ei missään kohden tue lapsikastetta, vaan kaikki jotka ottivat kasteen raamatussa, olivat aikuisia ihmisiä, niitä, jotka olivat uskoneet evankeliumin sanomaan ja ottaneet Jeesuksen Herrakseen. Kasteveden tarkoitus ei ole pestä syntejä, kuten ev.lut.seurakunnat opettaa. Kastevesi pesee synnit yhtä huonosti kuin ehtoollisen viini ja leipä maistuu Jeesuksen verelle tai lihalle. Niin ikään, jos joku haudataan oikeaan hautaan, hänet haudataan kokonaan mullan alle, ja tietenkin syvälle, ettei vain ala haisemaan ja levittämään tauteja. Kuolleen päälle ei laiteta koskaan vain kevyttä multakerrosta, puhumattakaan että multaa sirotellaan ainoastaan sinne tänne. Raamattu sanoo asian selvästi; ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. (Room.10:9,10). Edellä mainitussa kohdassa ei puhuttu mitään kasteen pelastavasta voimasta, joten pelastukseksi riittää tunnustus Jeesuksen Herruudesta ja usko siihen, että Jumala herätti hänet kuolleista.

Sylivauvat eivät ole perineet isiensä syntivelkoja ja ovat viattomia

 On ristiriitaista sanoa, että vesi poistaa lapsen synnit. Kahdestakin syystä; 

1) Jos ev.lut.seurakuntien kirkkoraamattu sanoo, että suun tunnustus ja sydämen usko pelastaa (Room.10:9,10), niin miksi luterilaiset sitten kastavat sylivauvoja, jos kerran vauvat eivät osaa tunnustaa suullaan eikä uskoa sydämellään? Eiväthän he edes tiedä, mikä on oikea tai vasen, saatikka mikä oikea tai väärä. Verukkeeksi sanotaan, että lapsi on synnissä siinnyt ja on perinyt isiensä syntivelan. Mutta sehän ei tietenkään pidä paikkansa.

2) Lapset eivät peri isiensä syntivelkoja. Lapset ovat sellaisenaan taivaskelpoisia, koska eivät ole vielä synnin harjoittamisen myötä kuolleet hengellisesti. Jokainen vastaa vain omista teoistaan.

Meidän on tultava lasten kaltaisiksi muuten ei taivaanportti aukea meille

 Miksi muuten Jeesus sanoi, että ellemme käänny ja tule lasten kaltaisiksi, emme pääse taivasten valtakuntaan? (Mat.18:3). Eikö juuri heidän puhtautensa takia? Vieläpä Jeesus sanoi, että meidän on otettava vastaan Jumalan valtakunta niin kuin lapsi, muuten emme pääsisi sisälle (Mark.10:15). Jälleen Jeesus viittasi puhtauteen tai viattomuuteen. Tähän voisi epätoivoisilta lapsikasteen puolustajilta saada verukkeena sen, että ”Jeesus ei sanonut niin lasten puhtauden  takia, vaan heidän uskonsa takia; eli uskovat helposti”. Vai niin. Paavali oli kyllä eri mieltä. Hän kirjoitti näin: ”Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä” (1Kor.14:12). Paavalin sanat kumoavat tuon väitteen, ja sekin oli kirkkoraamatusta.

Astuivatko Filippus ja etiopialainen pyhiinvaeltaja vesikulhoon?

 Opetuslapsi Filippus tapasi erään etiopialaisen hoviherran autiolla Gazaan tiellä. Tapahtumasta on aikaa kohtaa 2000 vuotta. Hän oli lukemassa profeetta Jesajan yli 700 vuotta vanhoja olevia ennustuksia Jeesuksen sovitustyön kärsimyksistä. Ne olivat vasta hiljattain toteutuneet. Filippus oli kalastamassa sieluja Herralle, ja hänellä oli vain yksi päämäärä, eli saada voitetuksi mahdollisimman moni sielu Jeesuksen omiksi. Joten hän kysyi juonikkaasti hoviherralta, tämän tavattuaan, että ymmärtääkö hän mitä lukee. Hoviherra sanoi epätoivoisena, ettei voi ymmärtää ellei kukaan selitä. Filippus, joka oli seurannut Jeesusta kolme ja puoli vuotta, lähes yötä päivää, ja vieläpä ollut itsekin todistamassa ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta, ei voinut olla hiljaa, vaan kertoi kaikki olennaiset tiedot Jeesuksesta, hänen tekemistään ihmeistä ja tunnusteoista. Olihan niin, että pyhiinvaellusmatkalla oleva etiopialainen turisti, ei ymmärrettävistä syistä ollut saanut mahdollisuutta lukea uutislehtiä, saatikka sitten TV-uutisia, vaikka hän olikin valtakuntansa mahtavimpia miehiä. Joten hän ei siis senkään takia tiennyt Jeesuksesta mitään, tai ainakin hyvin vähän.  Hyvä kun olivat edes siihen aikaan tajunneet että lampaannahkoihinkin voi kirjoittaa. Hoviherra tajusi mitä hänelle kerrottiin ja uskoi mitä kuuli. Sitten hän kysyy Filippukselta, onko olemassa mitään, mikä estäisi hänen kastamisensa. Hän kysyi tämän, koska näki vaunujensa lähellä vettä ja halusi saada kasteen. ”Mikä estää kastamista minua?” kuului kysymys (Apt.8:36). Haloo!!! Älä nuku…ainakaan vielä. Nipistä itseäsi käsivarresta että varmasti tiedät olevasi valveilla. Tämä oli siis kysymys hoviherralta, johon hän tietenkin olisi halunnut saada vastauksen. Saiko hän kysymykseensä mitään vastausta? Ei ainakaan suomalaisen kirkkoraamatun, vuosimallia 1938 mukaan. Miksi ei? Koska se on jätetty pois sieltä. Eli seuraava jae, 37, puuttuu kokonaan. Se jätettiin pois, sillä verukkeella, ettei se mukamas löydy vanhemmista käsikirjoituksista. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Sen tietää jokainen ajatteleva ihminen. Esittihän hoviherra kysymyksen, johon kaipasi saada vastausta. Eikä minkä tahansa kysymyksen, vaan kysymyksen, jonka vastaus päättäisi sen, voisiko hänet kastaa vai ei. Olisiko Jumala tosissaan halunnut antaa raamatun kautta maailman ihmisille näin tärkeän kysymyksen, ilman että he saisivat siihen vastauksen? Todellinen syy, miksi jae on poissa tuosta käännöksestä on se, että se on ev.lut.kirkon oma käännös, ja lisäksi sekin syy, ett se sotii räikeästi ja rajusti lapsikastetta vastaan. Ai mitenkä niin? Koska jae sanoo, että ihminen täytyy ensin uskoa kokosydämisesti (evankeliumiin) ennen kuin voi ottaa kasteen. No, onneksi jae nyt sentään ilmestyi seuraavaan kirkkoraamattuun, eli vuoden 1992 suomennokseen. Vaikka jae nyt onkin otettu mukaan, niin se on ymmärrettävistä syistä laitettu sulkuihin, ikään kuin epäluotettavana raamatunjakeena. Kaiken lisäksi siihen on laitettu viittaus, mikä sanoo juuri sen, mitä kirkko haluaa meidän ajattelevan asiasta: Alaviite sanoo: ”Jae puuttuu vanhemmista käsikirjoituksista”. Itse jae kuuluu sanantarkasti näin: [”Filippos sanoi hänelle: ’Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista’. Hoviherra vastasi: ’Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.’”]. Tämän hänen suunsa tunnustuksen jälkeen, molemmat astuivat veteen ja Filippus kastoi hänet. Merkillistä sekin, että molemmat astuivat veteen. Taisi olla enemmän vettä kastetilaisuudessa kuin pieni lätäkkö tai kulho vettä. Kulhollinen vettä ei kait olisi ihan riittänyt tallusteltavaksi molemmille, varsinkin jos molemmilla oli kenkänumerot +45.

Ovatko vauvat niin syntisiä, etteivät pääse taivaaseen  ilman kastetta?

 En ehtinyt vielä kysyä mielipidettäsi tuosta Filippuksen antamasta vastauksesta. Jos kerran kasteelle pääsemiseksi vaaditaan sydämen usko evankeliumiin, ja jopa suun tunnustus, niin kuinka todennäköistä on, että apostolit, opetuslapset ja papit kastoivat sylivauvoja? Vauvat ja hyvin nuoret lapset eivät voi ymmärtää evankeliumia, saatikka sitten sitä, miksi pitäisi mennä kasteelle. Lapsia kastetaan siis Suomessa, vastoin heidän omaa tahtoaan ja ymmärrystään, jota heillä ei tuossa iässä vielä ole. Eikö olisi oikeudenmukaista odottaa, että heistä ensin varttuu teini-ikäisiä, jossa heidän oma tahtonsa ratkaisee heidän päätöksensä siihen, haluavatko he seurata Jeesusta tai ei? Onhan usko Jeesukseen, aina ollut vapaehtoinen asia. Toimitukset suoritetaan hurskaasti ja juhlallisesti, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Uskottelevat tekevänsä palveluksen Jumalalle ja lapselle, jonka synnit, joita ei edes ole olemassa, pestään vedellä. Todellisuudessa koko lapsikaste on kauhistus Herralle. Katsohan pientä sylivauvaa silmiin ja sen jälkeen Jumalaa pelkäämättömän silmiin, joka kiroilee ja kiroaa päivittäin. Vertaa mielessäsi noita kahta silmäparia keskenään. Näetköhän mitään selkeätä eroa? Oletko koskaan nähnyt syntiä vastasyntyneen silmissä? Sanoihan Jeesuskin, että silmät on ruumiin lamppu, ja että jos silmä on terve, niin ruumiskin on valaistu (Mat.6:22). Miksi vauvat ovat niin viattoman näköisiä? Koska heillä EI OLE SYNTIÄ, ei omia eikä perittyjä. Voin liioittelematta sanoa, että sylivauvojen silmistä loistaa enemmän valoa, kuin kenen tahansa aikuisen silmästä, joka ei ole ottanut vastaan syntiensä sovitusta. Ilmestyskirja kertoo meille taivaasta, uudesta Jerusalemista, rauhankaupungista, ja millaista siellä on elää. Se kertoo meille myös, ketkä sinne pääsee ja ketkä ei. Ole nyt rehellinen ja vastaa itsellesi, parhaimman kykysi mukaan: Löydätkö yhtään lapsukaista seuraavasta jakeesta?: ”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät (Ilm.22:15). Jos palleron silmät todistavat sinulle, ettei hän kuulu tuohon edellä mainittuun joukkoon, kuinka hänessä silloin voi olla syntiä joka on pestävä pois vedellä?

Hulluko olet? Revitkö silmät päästäsi?

 Jeesus sanoi eräässä saarnassaan, että jos jollekin on oma silmä viettelykseksi, niin hänelle olisi parempi, että hän repäisisi sen pois itsestään ja heittäisi pois. Sen Hän sanoi, koska tiesi millainen hirvittävä paikka helvetti on. Olihan Hänen Isänsä luonut sen saatanalle ja langenneille enkeleille. Siksi Hän piti parempana vaihtoehtona se, että silmäpuolena pelastuisi, kuin se, että molemmat silmät tallella joutuisi helvettiin (Mat.18:9). Voisitko kuvitella, että vauvan silmät reväistäisiin pois vain sen takia, että joku pappi pelkää hänen joutuvan helvettiin, tai uskoo että se on perisyntien takia saastainen, koska hänen vanhempansa katselee pornoelokuvia tai alastonkuvia illat pitkät? Jos epäilet sellaista saastaisuutta, niin joudut katselemaan hyväsydämisen pikkuruisen silmiin uudestaan. Etkö tiedä, sinä joka heitä kastat, että se mitä teet, on meidän pienempien häpäisemistä? Mitä Mestarimme siitä sanoi? ”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa” (Mat.18:10). Tenavissa ei ole isien perisyntejä. Älkäämme häpäiskö heitä. Korostan tätä yhä voimakkaasti ja niin kauan kun maailmassa vaellan, koska se on meidän synnittömien pienempien herjaamista, jos sanomme heidän kantavan muitten syntejä.

Onko vastasyntynyt synnin orja?

 Ev.lut.kirkon tunnustuskirjoista löytyy mielenkiintoisia tulkintoja perisynnistä. Tässä eräs niistä, Augsburgin tunnustuksesta: ”Jumala on määrännyt perisynnin turmelemille Aadamin jälkeläisille…ikuisen kadotuksen”. Siis onko todellakin niin, että Jumala kaikessa oikeamielisyydessään, on määrännyt myös pienille lapsille - jotka kirkon mukaan ovat perisynnin turmelemat – ikuiseen kadotuksen? Mitä mieltä itse olet? Joutuuko kenties vaipoissaan leikkivä lapsesi kadotukseen, jos hän nyt kuolee ilman kastetta, koska sinä ja esivanhempasi olette  harrastaneet syntiä? Voin sanoa sinulle, ole huoletta, ainakin vähän aikaa. Vaara ei ole vielä olemassa hänen varhaisvuosina, vaan vasta sitten, kun hän alkaa itse harjoittamaan syntiä. Silloin se hengellinen kuolema vasta tapahtuu. Raamattu kyllä sanoo aivan selvästi, että missä lakia ei ole, siellä ei syntiä lueta (Room.5:13). Ja ei Paavalikaan, vaikka viisas mies oli, olisi tiennyt mitään himosta, ellei laki olisi sanonut hänelle: ”Älä himoitse” (Room.7:7). Jos vastasyntynyt ei tajua mistään mitään, vaan etsi äidin tissiä ja imee sitä vaistojensa varassa, ilman järjen päätelmiä, niin hänelle ei myöskään ole vielä annettu lakia. Laki ei ole tarkoitettu hänelle. Hän ei voi millään tietää, mikä on väärin tai mikä oikea. Tuollaisessa tapauksessa, edellä mainitun jakeen perusteella, hänellä ei voi olla syntiä, koska hän ei tiedä laista mitään. Toisin sanoen, jos lapsi olisikin tehnyt syntiä, sitä ei luettaisi. Ja koska hän ei ole tehnyt syntiä, hänelle itselleen on yhdentekevää, onko laki olemassa vai ei. Laki on tarkoitettu ja annettu synnintekijöille. Lain tarkoitus on estää meitä yhä uudestaan ja uudestaan samaan ansaan lankeamista. Lain tarkoitus on saada meidät tuntemaan syyllisyyttä, jotta tekisimme mielenmuutoksen pahoista teoista. Sanoohan raamattukin, että ”lain kautta tulee synnin tunto” (Room.3:20). Laki on myös annettu varoitukseksi siitä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän tulee niittämään. Syyn ja seurauksen laki on kaikkialla läsnä. Jeesus sanoi: ”Joka tekee syntiä, on synnin orja” (Joh.8:34). Onko sinulla omia lapsia? Ovatko he mielestäsi synnin orjia? 

Piru valehtelee ja haluaa syyttömät syyllisiksi

 Piru on aina ollut valehtelija, eikä hänessä ole totuutta, sanoo raamattu. Hän on täynnä valhetta. Hän pyrkii aina tekemään totuudesta valheen ja valheesta totuuden. Piru maalaa valkoisen mustaksi ja mustan valkoiseksi. Hän kääntää kaiken ylösalaisin ja hämmentää ihmisten mielet, jotta he eivät pääsisi selville siitä, mikä on totta ja mikä ei. Hän pyrkii eksyttämään, jos mahdollista, jopa valitutkin. Kirkon pitäisi varoa sitä, että he taitamattomuudessa kyhättyjen kirjoitusten avulla, ilmoittaisivat syyttömät lapset syyllisiksi, tai julistaisivat syylliset syyttömäksi. Perkeleen juonet ovat kyllä tulleet meille tutuiksi aikoja sitten. Sillä on yhä samanlaisia poppakonsteja, samat vanhat valheet. Välillä se muuttelee niitä hiukan mutta ei niissä mitään uutta ole. Pohjimmiltaan ne ovat läpinäkyvät ja paljastetut niille kristityille, joidenka tien Kristus valaisee. Ja miksipä ei valaisisi. Itse Hän on se kyseinen tie. Hän antaa meille Henkensä kautta viisautta nähdä mikä on oikein ja mikä ei. Ja Jumalakin johdattaa meitä, kun  kuljemme rukoillen (Jer.31:9).

Yksimielisyyden Ohje väittää Jumalan luovan turmeltuneita ihmisiä

 Takaisin kirkon uskontunnustuskirjoihin ja perisyntiin. Tällä kertaa saksankielestä suomennettuun  teokseen, nimeltään ”Yksimielisyyden Ohje”:
”Jumala ei nimittäin luonut vain Aadamin ja Eevan ruumista ja sielua - ennen lankeemusta - vaan hän luo meidänkin ruumiimme ja sielumme, lankeemuksen jälkeen. Vaikka ne ovat turmeltuneet, Jumala tunnustaa ne yhä luomikseen…”
Kirkko siis opettaa, että jokainen ihminen on luonnostaan vihan lapsi, ja että hän on syntinen, siitäkin huolimatta, että hän ei tekisi mitään eikä ajattelisi mitään. Se tarkoittaa silloin sitä, että jos tähän soppaan lisätään vielä edellä mainittu pätkä Yksimielisyyden Ohjeesta, siitä tulee sekasortoa aiheuttava sekametelisoppa, josta ei lopulta Erkkikään ota selvää; ja syy tähän on hyvin yksinkertainen. Jos kerran Jumala loi ensimmäiset ihmiset sangen hyviksi ilman syntiä, ja yhä edelleen luo ihmisiä, niin miksi hän loisi jälkimmäiset ”turmeltuneiksi”? Tähän ongelmaan löytyy yksinkertainen ratkaisu. Meidän on tästä lähin tunnustettava se tosiasia, että kun Jumala luo jotain, niin hän luo kaiken täydellisen hyväksi, ei ”turmeltuneeksi”, kuten ev.lut.kirkko opettaa perisynnin kautta. Meidän on siis pysyttävä ainoastaan Jumalan Sanan väärentämättömässä maidossa ja hyljättävä kaikki muut opetukset, mikäli ne edes vähissä määrin sotivat raamatun ilmoitusta vastaan.

Raamattu ei tunne käsitettä ”Perisynti”

 Teologian tohtori Pekka Huhtinen on luentosarjassaan v.2002 ilmoittanut seuraavanlaisen näkemyksen: ” …perisynti häviää syntinä kasteessa, jossa tapahtuu armoon palauttaminen”.
Sen sijaan rovasti O.Peltola kirjoittaa perisynnistä näin: ”Perisynti asuu edelleen uskovassa (alaotsikko). Jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen on siirtynyt saatanan vallasta Jumalan tykö ja saanut syntinsä anteeksi (Apt. 26:18). Armo ei ole kuitenkaan uudestisynnyttänyt uskovaa niin, että hänestä olisi tullut kokonaan uusi hyvä ja täydellinen ihminen (vrt. 2 Kor. 5:17, väärä tulkinta). Uskovan olemukseen jää loppuun asti monenlaisia syntejä (1 Joh. 1:8,10). "Synti on olemassa, toisin sanoen jää ihmiseen, vaikkakin sitä ei syyksi lueta" (Tunnustuskirjat).
Huomaamme siis, että siinä missä tohtori väittää perisynnin häviävän syntinä kasteen kautta, siinä samassa rovasti väittää, perisynnin jäävän uskovaiseen. Eli kuka on oikeassa? Meitä kiinnostaa tietää, mitä Jumalan Sana sanoo asiasta. Se on ainoa luotettava lähde, eikä suinkaan selitysteokset. Raamattu ei tunne sellaista termiä kuin ”perisynti”, joten vastausta ei voi löytää raamatusta sillä hakusanalla. Perisynnillä luterilaiset kuitenkin tarkoittavat syntiä, joka on peritty esivanhemmilta, riippumatta lapsen tahdosta. Uskon molempien herrojen olevan hyviä ja vilpittömiä ihmisiä, siitäkin huolimatta, että ensimmäinen heistä ei elä perisynnissä, ja toinen taas elää – jos näin saa asian tulkita heidän omista sanoistaan. Vilkaistaanpa nyt raamattuun…

Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä

 ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1Joh.1:7).
Eli sama asia yksinkertaistettuna: ”Jos vaellamme valkeudessa, niin…Jeesuksen Kristuksen…veri puhdistaa meidät KAIKESTA SYNNISTÄ”. Joten jos nyt edellisen kappaleen rovasti uskoo todeksi sen, mitä itse kirjoittaa, eli: ”Uskovan olemukseen jää loppuun asti monenlaisia syntejä”, niin silloinhan hän tekee tyhjäksi raamatun sanan missä sanotaan: ”…puhdistaa meidät kaikesta synnistä”. Jos rovasti on oikeassa, on hänen julistuksensa pätevämpi kuin raamatun sana. Miksi hän luulee, että hänen sanansa on pätevämpi kuin raamatun sana? Koska hän LUULEE raamatun sanovan, että uskovaisiin jää monenlaisia syntejä, koska hän vetoaa seuraavan jakeeseen ja tulkitsee sen väärin: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä” (1Joh.1:8). Kun ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi Pyhän Hengen voiman kautta, niin hän saa siinä samassa KAIKKI SYNNIT anteeksi, MUTTA, se ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö hän koskaan enää syntiä tekisi. Mitä todennäköisemmin hän lankeaa hyvinkin pian uudestaan syntiin. Aivan varmasti. Jos ei muuten, niin ainakin ajatuksissaan tai jonkun hyvän teon tekemättömyyden tähden. Koska jos ihminen ymmärtää tehdä hyvin, mutta ei tee, niin se on hänelle synniksi (Jaak.4:17). On syntiä joka on hengelliseksi kuolemaksi, ja sitten on taas syntejä jotka eivät ole kuolemaksi, mutta ovat silti syntiä. Sellainen synti joka ei ole kuolemaksi, voisi olla vaikkapa irstas ajatus, joka ei helvettiin vielä ketään heitä. Ymmärrätkö nyt paremmin miksi raamattu sanoo, että valehtelemme jos sanomme ettei meissä ole syntiä? Paha ajatus on kuin lintu. Et voi estää, että joku lintu joskus silloin tällöin lentää pääsi yläpuolella, mutta voit estää sen, etteivät rakenna pesää päähäsi. Joten kaikki synnit on kyllä anteeksi annettu ja heitetty meren syvyyteen, kuten raamattu lupaa (Miik.7:19). Siksi on väärin sanoa, että uudestisyntyneeseen jää  monia vanhoja syntejä, vaikka välillä lankeaisivatkin. Raamattu sanoo: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2Kor.5:17).  Jos raamattu lupaa, että meistä tulee kokonansa uusia luomuksia uudestisyntymisessä, niin on väärin sanoa, että meissä olisi enää mitään perisyntiä tai ”monenmoisia syntejä” jäljellä. Lisäksihän siinä aivan selvästi sanotaan myös, että vanha on kadonnut.
Jos me vaellamme valkeudessa, emme siis saa yksi tai kaksi syntiä anteeksi. Emmekä ainoastaan pääsynnin hedelmät anteeksi, vaan saamme myös perisynnit anteeksi, koska jos Jeesus puhdistaa synnit, niin ne ovat KAIKKI anteeksi annettu, eikä ihminen niitä enää kanna. Ihminen ei kanna syntejään senkään tähden, koska ne OVAT JO KANNETTU Jeesuksen lihassa ristille. Koska jos Jeesuksen veri puhdistaa jotain syntejä, niin ne ovat kertakaikkisen puhdistettuja, ja jos ne ovat puhdistettuja, silloin ne ovat myös anteeksi annetut, eikä ne enää ole meissä. Arvon teologit, älkää ristiinnaulitko Kristusta uudelleen. Hänen työnsä oli kertakaikkisen hyvä suoritus. Sitä ei olisi voinut paremmin suorittaa. Siksi Häntä on turha enää ristiinnaulita. Hän oli uskollinen kuolemaan asti, ja edelleen on. Sen ansiosta hän luo meidän luomuksemme uudestisyntymisessä kokonaan uudeksi, koska vanha on kadonnut. Jos tulee jotain uutta sontaa mieleen, niin kuin varmasti tuleekin, niin se on tullut SEN JÄLKEEN kun entinen on poispyyhkäisty. Joten perisynnillä ei ole enää mitään tekemistä uuden luomuksen kanssa.

Pyhän Hengen pilkkaa ei saa anteeksi

 Jeesus sanoi: ”…kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin…” (Mark.3:28). Sitten hän kyllä jatkaa seuraavassa jakeessa: ”…mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin” (Mark.3:29). Kuinka surullista, kirjanoppineet sanoivat, että Jeesuksessa on Beelsebul (piru) ja että hän ajaa ulos riivaajia paholaisen voimalla, ja samalla he syyllistyivät Pyhän Hengen pilkkaan, ja näin ollen myös ainoaan anteeksiantamattomaan syntiin (Mark.3:22). Sinun ei kuitenkaan tarvitse pelätä että olet pilkannut armon Henkeä, eli Pyhää Henkeä, koska jos olisit, et olisi edes kiinnostunut tämän tekstin lukemisesta. Ja jos lukisitkin, niin raivoaisit siitä, että totuus synnistä ilmoitetaan sinulle.

Kuinka puhtaaksi peset suursiivousta tehdessäsi?

 Synti on lika ja tahra ”vaatteissamme” (tai sydämessämme, eli mielessämme). Jos teet suursiivousta kotona ja käytät puhdistusaineita puhdistaaksesi tahroja pois; mitä niille tahroille silloin tapahtuu? Jäävätkö ne edelleen siihen missä olivat, vaikka muuttuisivat näkymättömäksi?  Puhdistatko tahroja ainoastaan himmentääksesi niitä, vai pyritkö peräti poistamaan ne kokonaan? Jos minä siivoan, niin minä siivoan saadakseni ne pois kokonaan. Jumala kertoi maailmalle profeettansa kautta millä tavalla Hän itse puhdistaa: ”…Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; ja vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi” (Jes.1:18).

Sokea teologi saa näkönsä jälleen

 Kysyn jälleen vakavan kysymyksen: Kuinka on mahdollista se, että meissä itsessämme on perisyntiä, jos Jumala  on luvannut ottaa kaiken synnin pois ja heittää meren syvyyteen? Profeetta Miikka sanoo:
”Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen” (Miik.7:19). Jos Miika oli profeettana sitä mieltä, että Jumala heittää KAIKKI SYNNIT meren syvyyteen, niin se ei tarkoita ainoastaan perisynnin hedelmiä, vaan myös itse perisynnin. Ja tähän huusi kaikki kansa: HALLELUJA! Miten on mahdollista, että sinussa kristittynä olisi jotain, mitä Jumala on ottanut ja heittänyt pois? Ei se ole mahdollista, vaikka jumaluusoppineet sitä väittäisivät. Teologiaakin voi opiskella vuosikaudet sokeana. Paavali oli opiskelut teologiaa ja oli mielestään oikeaoppinut, Jumalan hurskas mies. Mutta koitti hänellekin se päivä, jolloin ikään kuin suomukset irtosi silmistä ja hän sai näkönsä jälleen. Hän alkoi seuraamaan Jeesusta, samaa miestä jota oli aikaisemmin vainonnut (Apt.9:1-22). Silloin hänen piti aloittaa opiskelut uudelleen, uudesta näkökulmasta katsottuna.

Jeesuksen veri poistaa kaikki kiroukset ja antaa siunauksen

 Jos perisynti olisi olemassa, sellaisena kuin ev.lut.kirkko opettaa uskontunnustuksissaan, silloin se olisi eräänlainen kirous. Jos uskovaisissa olisi tuollainen kirous, silloin Jumalan viha lepäisi edelleen heidän yllään. Mutta mitä sanoo Sana? ”Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa” (San.3:33). Tämän perusteella saa sellaisen käsityksen, että kirous olisikin jumalattoman huoneessa (kodissa), eikä suinkaan vanhurskaissa, eli syyttömäksi julistetuissa. Syyttömien kodissa olisi sen sijaan siunaus, EIKÄ KIROUS. Synti on kirous! KAIKKI SYNTI on kirous, riippumatta siitä, millaiseksi me ne nimitämme. Eikö olekin typerää ajatella näin: ”Minä olen uskossa, koska Jeesus asuu minussa Pyhä Hengen kautta. Olen siunattu ja kotinikin on siunattu, mutta minussa on vanhempieni tuottama synnin kirous, siitä huolimatta, että Herran Henki on minussa. Mutta asialle ei voi mitään. Jeesuskaan ei voi sille mitään, vaikka kantoi syntini ristin puulle. Joudun kantamaan sitä koko loppuikäni ja vasta taivaassa pääsen siitä eroon”?

Kasteen armo ei kanna loppuelämää, koska armo on Jeesuksessa eikä kasteessa

 Katekismuksen sakramenteissa on kerrottu kasteen merkityksestä, siltä osin miten ev.lut.kirkko siihen uskoo. Siellä sanotaan mm. näin: ”Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta”. Mitä tämä on? Onko se Jumalan ilmoitus omassa Sanassaan? Ei, sitä ei löydy sieltä, ei vaikka koluaisi kaikki mahdolliset nurkat. Tuohon lauseeseen liittyy monta epäkohtaa. Sanovat siis, että turvaamalla kasteen armoon, ei tarvitse tehdä omin voimin parannusta. Mutta kertokaa te omasta mielestänne viisaat, miten pienokaiset ”turvaavat” kasteen armoon, jotta kaste ”kantaisi heidät läpi elämän”? Ei ne oikein osaa vielä hakea turvaa muualta kuin äidin tissistä. Mutta niille, jotka jotain tahtoo ymmärtää, heille minä sanon, että pitäisi ennemmin turvata Jumalan armoon, Jeesuksen Kristuksen kautta, eikä kasteen kautta. Mitä sanovat meille sanat; ”…ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta”? Onko todella näin? Ei lasten tarvitsekaan tehdä parannusta, koska he ovat viattomat. Mutta katsokaa kadun pultsaria joka kadulla hoipertelee (tai ketä tahansa muuta synnintekijää). Hänelle on sanottu: ”Juomarit eivät peri taivasten valtakuntaa”. Eli hänen täytyy tehdä parannus synneistään. Sakramentin julistuksen mukaan, hänelle riittäisi kasteen armo. Koska nyt suurin osa Suomen alkoholisteista on jäsenenä ev.lut.kirkossa ja lapsena kastettu, se merkitsee silloin sitä, että heillä on katekismuksen mukaan ”kasteen armo” mukanaan, ja saavat sen kautta ”voimaa tehdä parannusta” jotta ”se kantaisi läpi elämän”. Olenko ymmärtänyt jotain väärin? Haiskahtaa siltä, että olen joko eksynyt tulkinnassani, tai sitten sitä, että kirkko on sitä mieltä, ettei juomarien tarvitsekaan tehdä parannusta, koska ”kasteen armo kantaa heidät läpi elämän”. Yhtälailla Jumalan armo itsessään,  voi kantaa meidät läpi elämän, niin kuin tekeekin. Mutta ei edes Jumalan armokaan, kanna meidät läpi elämämme, ellemme sitä itse halua. Jeesus huokasi: ”…kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet” (Mat.23:37). Eli Jeesus tahtoi antaa siipiensä suojaa, mutta he eivät sitä tahtoneet.

Kaste ei muuta Jumalan lapseksi vaan Jeesuksen vastaanottaminen

 Jumala on taatusti pitänyt huolen siitä, että meissä jokaisessa ymmärtäväisessä ihmisessä, on tarpeeksi voimia tehdä parannusta vaikka päivittäin, jos niin vaan haluamme, ja jopa ilman kastetta. Kasteella täytyy siis olla jokin muu tärkeä merkitys kuin syntien puhdistava vaikutus. Kasteen todelliset merkitykset olen ilmoittanut tämän kirjoitukseni alussa. Vain tahtomme on esteenä parannuksen teolle, eikä voima. Sanoohan raamattukin: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä…” (Joh.1:12). Eli milloin meille tulee ensimmäinen kerta VOIMA TEHDÄ PARANNUSTA? Silloin kun otamme Jeesuksen vastaan, sillä Jumalan lapseksi tulemiseksi, meidän on tehtävä parannus. Osoitus mielenmuutoksemme alkamisesta alkaa aina sillä, että me tavalla taikka toisella osoitamme katumusta siitä, että olemme tehneet väärin. Parannuksentekoon liittyy aina katumus. Mutta miten voi kansa katua, jos heille ei koskaan julisteta, että he ovat syntisiä, että ovat menossa helvettiin ja että heidän tarvitsee tehdä parannusta? Kansan täytyy ensin saada ymmärtämään, miksi on elintärkeätä tehdä parannusta, ennen kuin heidät saa polvilleen. Lohdullista on, että vaikka uskoon tulemisemme jälkeen kompastelisimmekin, niin me nousemme jälleen ja jatkamme matkaa, kunnes jalkamme vahvistuvat hengellisen aikuistumisen myötä. Aikuistuminenkaan ei kokonaan poista lankeamisen vaaraa, mutta todennäköisyys on paljon pienempi. Jumala sanoo: ”Tehkää parannus, ja kääntykää pahoilta teiltänne”. Jos se olisi mahdotonta tehdä parannusta ilman kastetta, Hän ei olisi koskaan kehottanut ihmisiä parannuksen tekoon.

Ei syntien pesemistä ilman parannuksentekoa

 Johannes Kastaja saarnasi kansalle ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Mat.3:2). Ja sitten kun hän oli kastanut Jeesuksen, ja kun jälkimmäinen oli saanut Pyhän Hengen ylleen, paastonnut neljäkymmentä päivää, ja vieläpä ollut perkeleen kiusattavana erämaassa, niin Hänkin alkoi saarnaamaan samoilla sanoilla: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Mat.4:17). Eikä kestänyt kauan, kun Jeesus oli valinnut ne kaksitoista opetuslastaan jotka lähetti saarnaamaan evankeliumia. Jos nyt sekä Johannes Kastaja että Jeesus saarnasivat, että ihmisten on tehtävä parannus synneistään, saadakseen ne anteeksi, mitä mahtoikaan opetuslapset julistaa? Arvasit oikein; sitä samaa. Mark.6:12 kertoo sen: ”Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus”. Entäs mitä opetuslapset saarnasivat, sen jälkeen, kun Jeesus oli teloitettu ja noussut kuolleista? Aivan, sitä juuri. Alat oppimaan. JULISTIVAT EDELLEEN SITÄ SAMAA VANHAA SANOMAA! Pietari paransi ramman miehen pyhäkössä, Jeesuksen nimessä, jonka seurauksena kaikki kansa riensi hänen luokseen hämmästyneenä. Nyt hän sai elämänsä mahdollisuuden pitää hyvän saarnan. Hän ei voinut olla sanomatta näin: ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois…” (Apt.3:19). Jos kaikki edellä mainitut ihmiset, ja jopa Jumala myös, ovat antaneet meille esimerkin siitä, mitä on saarnattava, niin mitä mahtaa ev.lut.kirkko saarnata tänä päivä? Suomen ev.lut.kirkko saarnaa näin: ”Turvatkaa kasteen armoon (minkä osalliseksi tulitte kun teidät vauvoina kastettiin), koska jos sen teette, te pidätte huolen siitä, ettei teidän omin voimin tarvitse tehdä parannusta”. Kirkko ei siis saarnaa, että on tehtävä parannus synneistä. Ja jos saarnaisivatkin, niin he mielellään ensin kastavat ja kyselevät vasta sitten. Mutta alkuseurakunnassa toimittiin aivan toisin. Ensin tuli usko, ja vasta sitten tuli kaste. Kaste ei pyhitä uskoa, mutta usko pyhittää kasteen. Tässä kohden minun on lainattava Jeesuksen omia sanoja, muuten koen, että teen väärin. ”Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää?” (Mat.23:17). Repikää nyt tuosta huumoria, mikäli pystytte. Mahtaisikohan Paavalikin tässä kohden ärähtää, jos siihen saisi mahdollisuuden, ainakin kerran ilmoittamalla lauseellaan: ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus”. (Apt.17:30)?

Suomalaiset hukkuvat koska heillä on vain kaste ilman Jeesusta

 Mihin tilaan on katekismuksen kasteen epäkohdat johdattanut Suomen kansan? Vuosikymmenien systemaattinen opetus siitä, että ”turvaaminen kasteen armoon pitää huolen siitä, ettemme tarvitse omin voimin tehdä parannusta”, on johtanut tämän maan sellaiseen hätätilaan, että ellei Jumala pian rankaise sitä, ja anna onnettomuuksien kohdata sitä, Hän joutuisi herättämään Sodoman ja Gomoran väen ylös kuolleista ja pyytää heiltä anteeksi.  Siis mikä on tämän maan hengellinen nykytila? Se selviää tarkastelemalla suomalaisten elämäntapoja ja uskomuksia. Kansan elämäntavat, tottumukset ja mieltymykset kertovat, onko kansalla laisinkaan hengellistä elämää. Massat näyttävät tietä. Suomalaiset eivät uskalla olla vähemmistön kannalla. Suomalaiset pelkäävät liikaa erakoitumista ja leimautumista hihhuleiksi. Yleinen mielipide orjuutta heidät, koska he luulevat sokeasti, että enemmistö on oikeassa. Siitä pitää propagandakoneistot huolen. Suomalaiset ovat juntteja ja jääräpäitä. He menevät vaikka helvettiin, kunhan ei vain tarvitse tehdä parannusta ja nöyrtyä Herran edessä. Paha on saanut heistä vallan. Teini-ikäinen poikani sanoi hiljattain, että melkein kaikki hänen luokkalaiset pilkkaa Jumalaa, ja usein. Ei hyvältä kuulosta. Kirkon rekisteri ei ketään pelasta. Jos nimi on kirkkorekisterissä, niin se ei taatusti pelasta. Uskokaa jo nyt, hyvät ihmiset, itsenne tähden. Mutta jos nimi on elämän kirjassa, silloin pelastuu (Ilm.20:15).  Lapsikasteen armo ei kanna läpi elämän. Mutta sitä vastoin Jumalan armo, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, se pelastaa ja kannattaa vaikeinakin aikoina. Nyt olisi kirkon korkea aika alkaa saarnaamaan ”parannusta syntien anteeksisaamiseksi” Jeesuksen nimessä, jotta kansa pelastuisi (Luuk.24:47). Kirkon opetuksien painopiste on muututtava ja vääristä opeista on tehtävä parannus. Suomen ev.lut.kirkon on muututtava. Mutta haluaako se muuttua? Haluaa, jos se haluaa palvella Jumalaa kansakunnan pelastukseksi. Myös jokaisen kristityn maassamme, on seurakuntaan katsomatta, palattava uskon alkajaan, joka on Jeesus Kristus.

 Petri Sorvali, 19.07.2005, www.vapauteen.com